Press

Makavik Magazine [pdf]
Milwaukee Journal Sentinal
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Österbottningen

Milwaukee Journal Sentinel – Milwaukee, Wisconsin, USA
Sept. 6, 2003
by Jackie Loohauis

Sisters performing almost-lost art

Throat-singing competition imitates nature’s sounds

A sound probably never heard before in Milwaukee will waft over Indian Summer Festival at Maier Festival Park this weekend.

It’s the sound of Inuit throat-singing, an ancient, almost-lost musical art from the Inuit peoples of Alaska, Canada, Russia and Greenland. Two sisters, Karin and Kathy Kettler from Kangirsualuujjuaq, Quebec, form the throat-singing group Nukariik, which means “sisters” in the Inuit language. They’ll appear for the first time ever at the festival at the Potawatomi Pavilion.

What exactly does throat-singing sound like? Anyone can do the basic sound. Just say: “Huumah!” deep in your throat. But Nukariik presents the vocal form at its height, a combination of crystalline, Enya-esque singing combined with imitations of sounds in nature – everything from bird song to growls. The effect is mesmerizing.

We got the Kettlers to chat about their music before one of their performances Friday; they also perform today at 5 p.m. at the festival’s Stockbridge-Munsee Stage and 8 p.m. at the Potawatomi Pavilion; and again 7 p.m. Sunday at the Potawatomi Pavilion.

Q. How did throat-singing originate?
A. Karin: Throat-singing started as a kind of game, a social time for when the men went out hunting. It’s two women facing each other, and you try to outdo your partner with your singing. The first person to break out laughing or to stop singing – or maybe burp – loses.

Q. What is the singing competition made up of?
A. Kathy: Three things: knowing a variety of sounds, the duration of your sounds and being able to speed up the tempo. One woman is the leader and the other the follower.

Q. Throat-singing is made up of sounds that include “sawing.” How is all this done?
A. Karin: Some of it is done by breathing from various places – in your throat and deep in your belly.

Kathy: Sometimes it sounds like four people are singing, but it’s just us. People think that one of us is singing the high part and the other the low part, but we sing both high and low parts together.

Q. This is such a rare technique – how did you learn it?
A. Karin: I started throat-singing and drumming about seven years ago. We grew up in southern Canada, not in the Inuit lands that are isolated with no trees. So I learned from friends and from elders, not from family.

Kathy: I learned it from Karin.

Q. Are other performers doing throat-singing?
A. Karin: It’s coming back strong. The Elders are concerned that it’s being lost. So an association has been formed the Inuit Throat Singers Association to keep it going.

Indian Summer Festival runs through Sunday.

Helsingin Sanomat – Helsinki, Finland
July 15, 2004
by Pirkko Kotirinta

Nukariik – sisarukset elvyttävät inuiittien kurkkulaulua

Nokikkain laulettavat kilpalaulut kirvoittavat lopuksi naurun

Kaustinen. “Monet Etelä-Kanadassa asuvat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan inuittien kurkkulaulua”, toteavat Karin ja Kathy Kettler. He muodostavat yhdessä Nukariik-duon, joka esittää yhden Kanadan alkuperäiskansan, inuiittien, musiikkia.

Erikoislaatuisin musiikkiperinteen osa lienee kurkkulaulu. Kyseessä ei ole tuvalaisten ja muiden Aaisian kansojen harrastama moniääninen yläsävellaulu vaan hiukan proosallisemman oloinen laulutapa, joka on leimallisesti naisten perinnettä.

Siinä kurkussa tuotettu matala, liki röhkimistä muistuttava ääni sekoittuu korkeampaan melodissen ainekseen ja kun tätä tehdään parin kanssa vuorolauluna, on vaikea tietää, kuka kulloinkin on äänessä.

“Hengityksen hallinta on kaiken a ja o”, sanoo sisaruksista nuorempi Kathy. “Itse opettelin sitä kävelyn tahtiin”, hän sanoo ja näyttää malliksi: ham-ma, ham-ma…

Inuiittien määräksi ilmoitetaan nykyään noin 45 000 – 55 000 henkeä, laskentatavan mukaan. Suurin osa asuu pohjoisessa. Etelä-Kanadaan on muuttanut joka kymmenes vuoden 1996 väestölaskennan mukaan.

Sisarusten mukaan kurkkulaulua harrastaa aktiivisesti kuutisenkymmentä henkeäja lisäksi toistasataa nuorta opiskelijaa.

Karin Kettler on tämän vuoden ajan openttanut inuiittikultuuria kotiseutunsa nuorille videokonferenssien avulla.

“Musiikila on ilman muuta identiteettiä vahvistava vaikutus”, sisarukset sanovat.

Vaikka aasialainen ja Kanadan arktisten alueiden kurkkulaulu ovatkin kaksi eri asiaa, niitä yhdistää luonnonäänten matkiminen. Ja kuunnellessa hyvin vahva tunne jonkin ikivanhan läsnäolosta.

Kaupungin äänet eivät ole toistaiseksi juuri siirtyneet kurkkulauluun, vaikka monet inuiiteista asuvat nykyisin kaupungeissa, kuten Kettlerin sisaruksetkin. He ovat kotosin Pohjois-Quebecin Kangiqsualujjuaqista eli Nunavikista.

Rappiin inuiittien vokaali ilmaisu on toki jo yhdistetty, samoin muuhun uudempaan populaarimusiikiin. Uudistajia ovat mm. Tudjaat-duo ja Susan Aglukark.

Nukariik on perinteisemmillä linjoilla.

Ensimmäiset maistiaset kurkkulaulusta ja rummonsoitosta saatiin keskiviikkona illansuussa Kansansoitinmuseossa, jossa päivttäin voi paneutaa myös kotimaisiin vanhoihin soittimiin niitä itse soittamalla.

Erikoinen laulutapa kirvoittaa yleensä naurut yleisöltä siinä missä esittäjiltäkin.

Tyypillisessa esitystilanteessa laulajat asettuvat nokikkain, ja katajjaq-vuorolaulu toimii leikillisenä kilpailuna. Se, jonka pokeri pettää, joka tipahtaa rytmistä tai lopetta, häviää pelin.

Leikki edellyttää toisen ruumiinkielen hyvää tulkintaa, missä auttaa se, että parista pidetään tiukasti kiinni ja luetaan huulilta tämän aikomuksia.

Turun Sanomat – Turku, Finland
July 17, 2004
by Jarmo Wallenius

Kanada esittäytyi Kaustisella monikulttuurisesti

Tämänvuotisilla Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oikea vastaus lähes kaikkeen oli Kanada! Se ei johtunut siitä, että Kummeli-ryhmä avasi viikko sitten 37. Kaustisen festivaalin 10.-18.7., vaan siitä, että tapahtuman tämänvuotisena maateemana on ollut juuri monikulttuurinen Kanada.

Excerpt taken from article

Siskollista kilvoittelua

Arvostettu tuottaja Hector Zazou on erinomaisella Songs From The North Sea -albumilla jo osoittanut, että pohjoinen napapiiri kulkee kuin yhteisenä napanuorana mantereelta toiselle: Karin ja Kathy Kettlerin muodostaman Nukariik- (Sisaret) -duon kurkkulaululla oli selkeästi yhtäläisyyksiä niin tuvalaisen vastaavan luonnonääniä imitoivan laulun kuin saamelaistenkin joikupohjaisen musiikin kanssa: korkeat ja matalat äänet kulkivat rintarinnan ja lomittain naisten pitäessä toisistaan kasvotusten kiinni ja aistien “improvisaatioiden” kulloistakin etenemistä toinen toistensa suun liikkeistä ja vartaloiden viestittämistä värähtelyistä.

– Kurkkulaulu on aina ystävällistä siskollista kilvoittelua. Meidän esittämämme katajjaq-vuorottelulaulun perusta on hengityksessä, äänessä, kurkussa ja kehossa. Tällaista laulua esitetään esimerkiksi kehärumpujen säestämänä tanssitapahtumissa ja yhteisöjuhlissa. Laulumme voivat kertoa lapsista, tarve-esineistä, luonnosta ja eläimistä, kertovat Karin ja Kathy.

Kanadassa enää parisataa taitajaa

Kurkkulaulanta liittyy Kanadan inuiittien keskuudessa siis sosiaalisiin tapahtumiin. Taito alkoi kuitenkin 30 vuotta sitten hiipua, mutta onneksi Nukariikin kaltaiset naiset pitävät perinnettä yhä yllä. Inuiitteja on Kanadassa tänä päivänä noin 55 000, mutta kurkkulaulua heistä taitaa parisen sataa. Äskettäin Nukariik osallistui 60 muun laulajan kanssa yhteiseen konferenssiin.

– Me olemme kotoisin Pohjois-Quebeckin Nunavikista eli Kangiqsualuijjuaqista, mutta asumme nykyisin Torontossa. Vaikka käymme enää aika harvoin synnyinseudullamme, taiteemme kohoaa kuitenkin sieltä. Urbaania kurkkulaulua ei vielä ole, vaikka kai me voisimme improvisoida modernin laulun esimerkiksi liikennevaloista.

Jotakin inuiittien perinteisen laulun säilyttämisen tärkeydestä kertoo ainakin se, että duo osallistuu syyskuussa Yhdysvalloissa Washingtonissa pidettävän uuden kansallisen museon New Smithsonia Museumin avajaisiin.

LEHTIKUVA/STR
Kaustisen kansanmusiikkijuhlien teema Monien kulttuurien Kanada esittäytyi torstai-iltana koko komeudessaan, kun kanadalaisryhmät kokoontuivat yhteisesitykseensä.

Österbottningen – Karleby, Finland
Thursday, July 15, 2004
by Pia Norrgård

Andningen viktigaste vid strupsång

Gruppen Nukariik består av systrarna Karin och Kathy Kettler. De är inuiter från Nunavik som ligger i den norra delen av provinsen Quebec i Kanada. De uppträder i Kaustby med traditionell inuitisk strupsång, trummusik ock lekar.

Idag bor systrarna i Ottawa och de bildade gruppen Nukariik 2002. Tidigare har de sjungit och spelat med andra grupper.

– Vid strupsång använder vi andningen, rösten och halsen, säger Kathy.

Traditionellt är det kvinnorna som använder strupsång. Det finns bara ett fåtal män som aktivt sjunger. Med sången härmar de naturens ljud och det krävs att utövaren kan en stor variation av ljud.

Påväg tillbaka

– Det är skillnad på vår strupsång och den som finns i Asien, säger Kathy.

I Asien är det männen som sjunger medan det är de kvinnliga inuiterna i Kanada som för traditionen vidare. I Asien är det övertonssång som används. Systrarna Kettler producerar ljud vid både in- och utandningen. I allt detta sjunger de en visa.

– Vid sången finns det en ledare och en följare. Det är en ledare och en foljare. Det är en vänlig tävlan om vem som får den andra att tappa koncentrationen, säger Karin.

Det är få sydkanadensare som hört strupsång men nu är traditionen på väg tillbaka.

– För en tid sedan lärde vi ut strupsång åt ungdomar i Labradorområdet och en dag hoppas vi att vi kan sjunga tillsammans, säger Kathy.

– Vid strupsång är andningen viktigast. Det tog mig en månad att lära mig tekniken, säger Karin.

När andningen är rätt flyttar utövaren ner ljudet i halsen. Kathy hade lättare att lära sig om hon gick i takt till andningen.

– Det är svårt att göra det tillsammans men det går med övning. När man behärskar grunderna kompletterar man med andra ljud, säger Kathy.

Under 200 som kan

Systrarna står mittemot varandra när de sjunger.

Det är lättare när vi både ser, känner och hör när ändringarna kommer, säger Karin.

I dag är antalet strupsångare i Kanada under 200. Strupsång har fortfarande en social funktion fast traditionerna ändrar. Det sjungs när det är fest och när någon återvänt efter en lång tid.

Jag vill se att traditionen bevaras och förs vidare, säger Karin.

Trummorna som används består av en ram, som de slår på, med ett tyg över. Trummorna i Kanada och Grönland skiljer sig från varandra. Som minoritet är strupsången viktig för identiteten.

Jag känner mig stolt när vi delar med oss av vår kultur och när vi lär ut åt andra intresserade, säger Kathy.

Nukariik betyder systrar på deras språk och deras uppträdande i Kaustby är deras forsta i Europa. De upptrader på festivalen idag, på fredagen och lördagen.

« back